No niin, perillä ollaan Abu Dhabissa! Eli pääsimme kaiken alkuhässäkän jälkeen vihdoin perille Abu Dhabiin myöhään lauantaina illalla paikallista aikaa. Suunnilleen 23.30 olimme huoneessa tilailemassa lapsille ruokaa, jotta jaksavat nukkua yön yli aamuun saakka.
Reissu alkoi itsenäisyyspäivän iltana perjantaina vastoinkäymisillä, kun jouduimme mielenkiintoiseen tilanteeseen tehdessämme laukkujen lähtöselvitystä etukäteen. Meillä kun oli sitä tavaraa muille jakaa (3 extra laukkua jouduimme maksamaan, mutta oli muuten tarkasti suunniteltu ja punnittu ne laukut)... Lähtöselvitystiskillä meille ilmoitettiin, etteivät perheen muut jäsenet pääse lähtemään matkaan turistiviisumeilla, koska heillä ei ole paluulippuja. Tämä tuli meille täytenä yllätyksenä ja tarkoitti sitä, että liput oli pakko hankkia siinä paikanpäällä, jotta saamme lähtöluvan kaikille... Juoksimme siis lentokentän lähtöselvitystiskin ja lipunmyynnin väliä ja oikeasti molemmat tiskit olivat jo lopulta suljettuja, mutta onneksi molemmat virkailijat joustivat sen verran, että selvittiin ensimmäisen aidan yli. Eikä siinä vielä kaikki. Kun aamulla odottelimme isääni viemään perhettämme lentokentälle 4.45 aikoihin, niin häntä ei näkynyt missään. Ongelma oli se, ettei hän löytänytkään perille Etelä-Espoon sokkeloissa ja oli "onneksi" vielä unohtanut kännykän matkasta. Otettiin sitten meidän Suomeen seisontaan jäävä automme alle ja ei kun kentälle. Vanhempani lähtivät sitten suoraan perään ja ehtivät vielä moikkaamaan ennen lähtöä ja hakemaan auton heti pois :)
Näillä alun kommelluksilla lähdimme matkaan ja siitä eteenpäin kaikki olikin varsin hyvin aina Abu Dhabin lentokentälle saakka. Lapsista keskimmäinen ilmoitti heti koneesta noustuamme (n. 25 m kävelyn jälkeen), että haluaa heti lähteä kotiin. Vähän taisivat valkoisen kaavut pelästyttää Nyt ollaan jo sitten alettu tottua niihinkin ja täällä on kuulemma ihan OK olla. Vielä ollaan siinä lomamoodissa, joten muihin aatoksiinkin varmaan vielä tullaan.
Kun olimme keräilleet kaikki 10 laukkuamme ja 4 lentolaukkua + lastenistuimen etc laukkuhihnalta. meitä vastaan oli lähetetty limousiini, jonka kuski katseli Mrs. Heidiä melko epätoivoisena, kun ei tällaisesta ihmismäärästä ollut mitään puhetta <3 Tämä kuitenkin järjestyi helposti ja toinen auto saatiin matkaan tosi nopeasti. Perheen pienin alkoi olla väsynyt ja tässä vaiheessa hän pelästyi, kun laukut pakattiin autoon, johon hän ei lähtenytkään? Rauhoittui kuitenkin nopeasti, kun vakuuteltiin että kaikki menevät samaan paikkaan.
Ensimmäiset päivät ovatkin menneet byrokratian pyörteissä, kun olen jonottanut SIM-korttia, pankkitilin avausta, Emirates ID:n lomakkeita, sairaalan tarkastuksia, sormenjälkien ottoa ja lomakkeiden jättöä. Lisäksi olen ravannut suuntaan jos toiseen: HR:n juttusilla, asuntoasioita hoitavien ihmisten luona, visaihmisten luona, hotellilla, taksissa, firman kuskin mukana. Sairaalaanhan en päässyt ensimmäiseen paikkaan ollenkaan, kun vastaanotossa oli 500 ihmistä jo jonossa ja se oli laitettu kiinni. Seuraavassa paikassa minut ujutettiin VIP asiakkaana nopeasti ja olin siellä alle tunnin yhteensä. Tänään sentään pääsin jo ihan toimistolle asti, mutta puhelin odottaa olekeluviisumia. Konekin kyllä on tilattu jo useampi viikko sitten, mutta kuka tietää milloin saapuu. Kärsivällisyyttä pitää kasvattaa roimasti, jotta tällä pärjää. Mikään ei tapahdu hetkessä, olen jo sen huomannut.
Nyt seuraavaksi pitäisi hoitaa kuntoon asumisjärjestelyt, huonekalujen hankinta sen jälkeen, auton hankinta jossain vaiheessa, sen jälkeen vielä uskaltautua mukaan liikenteeseen (minähän en saa lupaprosessin ollessa käynnissä ajaa suomalaisella ajokortilla, joten mieheni joutuu sen tekemään).
Lisähaasteen tähän soppaan antaa vielä se, että turistiviisumi on voimassa 30 päivää ja sinä aikana tulisi saada haettua oma visani ja perheen visat. Onhan tuossa tuo Oman, johon voi lähteä vierailulle, jos aika loppuu. Se on kuulemma vain reilun 2 h ajomatkan päässä täältä. Että sellaista.
Mutta ilokseni juuri huomasin, että täällä myydään skandinaavisia kalusteita (esim. BoConcept avataan pian, D.tunes jne.) Kyllä täältä vielä tavarat löydetään jossain vaiheessa meille kotiinkin. Yksi askel kerrallaan. Tuo paikallinen koristeellisuus on omaan makuun vähän liian runsas, mielenkiintoinen tosin.
Nyt toivotaan, että elämä jossain vaiheessa tasaantuu. Lapset jos vähän rauhoittuisivat, pienimmällä on kaksi kuhmua päässä (marmorilattia & lasiovi) ja isompi veli sai ensimmäisen mustan silmän jo kotona tuolin kanssa tapellessa ja toisen silmän mustaksi samaista lasiovea päin kävellessään. Joten jos olisimme nyt sitten jo lasiovet huomanneet ja vauhti sen verran kurissa, että selvittäisiin seuraava viikko ilman lisävammoja....
Kuvia laitan heti, kun saamme ne kamerasta ulos.
Palataan taas uusien kuulumisten kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti